31.12.2008
Vuoden viimeinen päivä. Ville on oppinut vuodessa paljon asioita. Ville puhuapälpättää. Hän osaa juosta, heittää palloa, sukeltaa, käyttää tietokonetta. Ville osaa käydä vessassa, vaikka siinä tarvitseekin vielä apua, ja hän osaa pukea, mutta sukat ovat vielä vähän hankalat laittaa jalkaan. Hän tuntee kirjaimia ja osaa laskea ainakin kymmeneen saakka. Hiukset leikattuna ja pyhävaatteet yllä Ville näyttää jo isolta pojalta. Tosin ulkohaalareissa ja iso keltainen turvaliivi päällä Ville näyttää pieneltä menninkäiseltä. Sellainen kolmevuotias on, joskus iso, joskus oikein pieni.
29.12.2008
Ville oli mummulassa joulunpyhien aikaan. Siellä hän selaili Suomen Kuvalehtiä. Äkkiä lehden kannessa oli tuttu ihminen.
-Hei, Jutta Urpilainen. Pienet eivät tuollaisia tätejä tunne – minä tunnen, sanoi Ville, 3 v.
23.12.2008
Ville kävi eilen elämänsä ensimmäistä kertaa parturissa. Ville halusi oikeaan parturiin ihan itse. Reippaasti poika kiipesi parturin ”hissituoliin”. Tosin isän piti pitää kädestä kiinni leikkauksen ajan.
Ville puhuapälpätti parturiliikkeen tädeille joulusta ja hiusmuodista. Ville myös toivoi, että leikkauksen jälkeen hänen hiuksiinsa suihkutetaan ”hiusnailonia”. Parturitäti suihkuttikin päälaelle vihreän sävytyksen.
Minulla oli herkkä olo. Se oli semmoinen ”isä opettaa pojan miesten tavoille” tyyppinen tunne. Hienoa.
Jos näin joulunaikaa ei vielä ole keksinyt hyvää joululahjaideaa, niin tässä on yksi. Aina voi tehdä lahjoituksen TYKS:in lasten teho-osaston henkilökunnan yhdistykselle LASTRUPille. Verna-vauva oli erittäin hyvässä hoidossa lasten teho-osastolla kriittisen leikkauksensa jälkeen. LASTRUPin tilinumero on 165230-7172
22.12.2008
Ville haki eilen kissat kotiin Maskun kodista. Kissat ovat kummia otuksia. Kun Ville-vauva tuli sairaalasta kotiin kolme vuotta sitten, oli se kissoille suuri ihmetyksen aihe. Nyt täällä oli Verna-vauva, mutta kissat eivät vauvaa ihmetelleet ollenkaan. Lienevätkö jo kolmessa vuodessa tottuneet lapsiin.
18.12.2008
Verna-vauva on päässyt ulkoilemaan vaunuissa. Isoveli-Ville on päässyt työntämään vaunuja. Tosin pieni vaununtyöntäjä ei näe, minne on työntämässä, mutta pääasia on liike eikä päämäärä.
15.12.2008
Ville on jostain syystä kiinnostunut papin ammatista. Ville katsoo televisiosta jumalanpalveluksia pahvinen risti kaulallaan. Sitten hän laulaa aivan nuotilleen aamen, aamen, aamen.
Koska Ville tuntee Risto-nimisen papin, hänelle papin työ on tietenkin ”ristoilua”.
11.12.2008
Kolmevuotias on utelias ja vikkelä. Nämä tapahtuivat tänään. Olin laittanut auton lämmitysjohdon päähän. Autossa on myös sisätilan lämmitin. Siitä ei kuitenkaan ollut paljoa hyötyä, koska Ville oli jossain välissä avannut auton sivuikkunat auton avaimen kauko-ohjaimella.
Päivällä pesimme vaaleaa pyykkiä. Kun otin pyykkiä koneesta, löytyi vaalean pyykin joukosta Villen siniset verkkarit ja siniset alushousut, jotka Ville oli ehtinyt laittaa pesukoneeseen. Onneksi ne eivät värjänneet muita pyykkejä.
5.12.2008
Viimeinen hoitovapaapäivä – ainakin toistaiseksi – on tänään. Olen ollut vuoden ja yhdeksän kuukautta koti-isänä. Mitä on jäänyt mieleeni? Ville oppi kävelemään vappuna 2007. Poika nousi pystyyn ja lähti liikkeelle. Seuraavana syksynä hän alkoi puhua. Vappuna 2008 Ville lopetti päiväunet. Siihen saakka hän oli ottanut päiväunet liikkuvissa vaunuissa, mikä tarkoitti sitä, että sain liikuntaan vähintään kolme varttia päivässä. Vaipoista Ville luopui kesällä, mitä nyt vielä käytämme reissuvaippoja pitemmillä matkoilla. Nukkuessa Ville käyttää vielä vaippaa, mutta se on pysynyt kuivana. Paljon on tapahtunut, mutta päivittäin pojan kanssa aikaa viettäneenä kehitys on edennyt pikkuhiljaa, tasaisesti, kuin salaa. Kasvun ihme.
4.12.2008
Onks nämä nyt niitä kehittäviä roolileikkejä? Ville istuu pöydän ääressä tomerasti tuolillaan. Hän ottaa eteensä A4-liuskan. ”Lukee” paperiaan hetken ja aloittaa.
-Hyvää iltaa uutisista, ku kvell.
.12.2008
Hoitovapaani loppu on parin päivän päästä. Tänään Tampereen mummu ja ukki kävivät Villen kolmevuotissynttäreillä jo etukäteen. Ville viihdytti mummua ja ukkia kävelyttämällä näitä sateessa leikkikentälle ja takaisin. Se on tätä, Varsinais-Suomen joulukuu.
2.12.2008
Ville oli taas pitkästä aikaa muskarissa. Muskarikäynnyt ovat jääneet väliin, kun tiistait ovat menneet kotihommissa ja sairaalavierailuissa. Muskari oli Villelle tosi tärkeä juttu, se ihan oma juttu. Ja mikä parasta, muskarin parkkialueella oli vielä ihan oikea paloautokin.
1.12.2008
Villen kanssa kävimme eilen kylällä katsomassa jouluvaloja. Kunnan jouluvalot olivat vielä pimeänä, ja näin veronmaksajana sanoisin, että hyvä niin.
Mutta talojen pihoissa näkyi jouluvaloja. Toivat valoa marraskuun vesisateeseen. Jos joulua ei olisi, se pitäisi keksiä sumunharmaata pimeyttä valaisemaan.
28. marraskuuta 2008.
Siinä se sitten taisi mennä. Marraskuun talvi. Onneksi Ville ehti avata hiihtokauden hiihtämällä kaksi kertaa talon päästä päähän. Myös pulkkakausi sekä lumiukkokausi avattiin. Lumilyhtykin tehtiin. Kiitos ja näkemiin seuraavaan kertaan, talvi.
27. marraskuuta 2008.
Ville on viimeiset neljä viikkoa käynyt ahkerasti sairaalassa katsomassa pikkusiskoa, mutta eilen pikkusisko Verna pääsi vihdoin kotihoitoon. Pikkusiskolla on synnynnäinen fibrosarkooma, jota hoidetaan TYKS:ssä.
Ville on sairaalassa ihastuttanut osaston tätejä, mutta on Ville oppinutkin sairaalareissullaan. Käsidesinfiointiainetta hän ottaa sujuvasti aina osastolle tullessa ja sieltä lähtiessä, ja tietenkin, kun menee tai poistuu siskon huoneesta.
Ville on oppinyt myös täyttämään siskon painontarkkailutaulukkoa unohtamatta merkitä siihen, kun on tullut pissa tai kakka. Villen merkintöjen mukaan sisko oli syönyt mattinykäsmäisesti ”nelkytviiskyt”.
Mutta kaikkein jännin paikka sairaalassa on hissi, jota maalaispoika jaksaa ihmetellä sen viedessä vieraat TYKS:n U-sairaalan kymmenenteen kerrokseen.
26. marraskuuta 2008.
Osaakohan Ville lukea? Ville tunnistaa seuraavat sanat: TYKS, Sale, K-kauppa, Fiat ja Pure käpyä, joka Pikku-Orava-bändin motto. Onkohan tuo muksu salaa oleva?
25. marraskuuta 2008.
Villen kauppareissujen lempipuuhaa on punnituskoneen käyttö. Ville painelee näppäimiä ja liimailee hintalappuja pussien kylkiin. Samalla tulee opeteltua numeroita. Kunhan vain Ville malttaisi olla ohjelmoimatta koneisiin uusia koodeja.
24. marraskuuta 2008.
Ei sille voi mitään. Ottaa korvaan, kun varsinkin joulun aikaan radio lähettää pikkumuksujen laulamia joululauluja. Ja tässä lauloi pikku Oliver, kolme vuotta, sanoo radion kuuluttaja kaamean kailotuksen päätteeksi.
Mutta annas olla, kun oma muksu laulaa Mamma Miauta keinuen samalla keinuhevosellaan, niin johan kuulostaa mukavalta, vaikka nuotista ei ole tietoakaan.
21. marraskuuta 2008.
Ville oli eilen hammastarkastuksessa. Poika istui urheasti hammashoitajan tuolissa eli hissituolissa. Tarkastuksen jälkeen Ville tutustui hissituolin mekanismiin ja nosteli tuolia ylös ja alas.
-Oli kivaa istua hissituolissa, ilmoitti Ville kotimatkalla.
20. marraskuuta 2008.
-Onko Lieto paikkakunta, Ville kysyi. Vastasin, että on se.
-Onko Turku sitten paikkakaupunki?
Oli satanut uutta lunta, joka oli hohtavan valkoista.
-Lumi pestään vesisateessa ja siksi se on valkoista, Ville arveli.
19. marraskuuta 2008.
Ville on alkanut tehdä tuttavuutta sairaalan valkotakkisten tätien kanssa. Tädit eivät tietenkään voi vastustaa melkein kolmevuotiaan nuoren miehen charmia.
Villen sisko Verna-vauva on TYKS:n 10. kerroksessa, jonne kuljetaan hissillä. Ja mitä sanoikaan Ville eilen läksiäisiksi iltavuoron sairaanhoitajalle.
-Vesishiisi shinisi shississä.
18. marraskuuta 2008.
Sattuneesta syystä olemme käyneet Villen kanssa sairaalassa viime aikoina aika usein. Onneksi sairaalassa on leikkihuoneita. Niissä Villen on mukava touhuta autoilla, rakennussarjoilla ja muilla vehkeillä.
Mutta vielä sinne mahtuisi lisääkin tavaraa. Eipä tarvitse paljon miettiä, minne tästä eteenpäin ohjaa mahdolliset lahjoitusvarat.
17. marraskuusta 2008.
Miten ihminen oppii lukemaan? Mikä on se oivallus, mistä se tulee? Miten kirjaimista tulee sanoja ja miten sanat alkavat elää?
Ville katseli Facebookissa erään keskustelijan tietoja ja sanoi keskustelijan nimen. Mahtoiko tuo muistaa kuvasta, kenestä oli kyse, vai lukiko poika nimen, siinäpä arvoitus. Ainakin tuo itse väitti lukeneensa nimen. Uskoisko.
14. marraskuuta 2008.
Pieni mies laittaa keltaiset kuulosuojaimet korvilleen. Työt ovat alkamassa. Ville ottaa työkalusta kiinni varmoin ottein. Kone alkaa hurista.
-Ville imuloi, poika ilmoittaa.
13. marraskuuta 2008.
Ville leikki aamulla nallekarhujen kanssa.
-Ei saa lyödä, se on kiellettyä, Ville puhutti isoa karhua.
-Saa lyödä, vastasi siihen Villen puhuttama pikkukarhu.
-Ei saa lyödä. Se on kielletty.
Olisiko siinä ollut meneillään roolimallileikki?
12. marraskuuta 2008.
Pappa täytti sudokua. Ville tutki ruudukkoa.
-Tuohon pannaan ykkönen, tuohon kakkonen ja tuohon risti.
Juu. Meillä ei ole täytetty sudoku-ruudukkoa, mutta pitkävetolistoja sitäkin enemmän.
11. marraskuuta 2008.
Pienen miehen pulma. Ostaisko vihreän ja punaisen pikkuauton vai sittenkin isomman betoniauton samalla hinnalla. Ville päätyi betoniauton hankintaan. Bisnesmies.
10. marraskuuta 2008.
Sitten pienestä pojasta tuli äkkiä iso, kun hän sai pikkusiskon. Siskon elämänliekki vielä lepattaa, mutta nyt näyttää paremmalta kuin vielä viikko sitten.
Kotomiehet kantavat kotirintamavastuun, kun naisväki on sairaalassa. Pienin askelin eteenpäin.
7. marraskuuta 2008.
-Linnut voisivat mennä saunaan ja siellä kylpyyn, kun ulkona on pakkasta ja huurretta ja lunta.
6. marraskuuta 2008.
Kuivasin kylpyhuoneen lattiaa lastalla.
-Mikä on lasta, kysyi Ville.
-Se on tämä työkalu, jolla kuivaan lattiaa.
-Mikä sitten on ravintolasta?
5. marraskuuta 2008.
Villeä on kovasti innostunut avaamaan omia kirjeitä, vaikka ei hänelle juuri kukaan oikeasti kirjoita. Onneksi on liikeyrityksiä. Ville on tilannut jo monet autoesitteet, jotka tulevat kotiin Villen omina kirjeinä, joita on mukava avata.
4. marraskuuta 2008.
Yhdysvallat valmistautuu presidentinvaaleihin. Samaan aikaan toisaalla pieni poika haluaa, että hänelle luetaan Koiramäki-kirjaa. Samassa maailmassa tapahtuu paljon asioita, suuria ja pieniä, ja pienille pienet asiat voivat olla suuren suuria.
3. marraskuuta 2008.
Eilen vaihdoimme talvirenkaat autoon. Ville meinasi, että pyöränpultit avautuvat kiintoavaimille, semmoisilla 12 millisillä. No, ei ihan, mutta ajatus oli oikea.
31. lokakuuta 2008.
-Onko Teräsmiehellä viitta?
-On, kyllä sillä on viitta.
-Onko se sama viitta kun on tienviitta?
-Ei.
-Minkälaiset vaatteet on Hämähäkkimiehellä?
Lasten suuri lelukuvasto on jälleen saapunut postilaatikkoon.
30. lokakuuta 2008. Villen kanssa kahdestaan kotomiehinä.
29. lokakuuta 2008.
Oli kohtalaisen kiire päivä, mutta siitä sitten myöhemmin.
28. lokakuuta 2008.
Ylen Ykkösaamun kolumnisti Tommi Hoikkala esitti mielenkiintoisia näkemyksia kasvatuksesta. Hoikkala sanoi, että Suomessa lapsien halutaan olevan mahdollisimman varhain itsenäisiä, kun samaan aikaan nuoruutta venytetään mahdollisimman pitkään. Niinpä lapsia kasvattavat nautinnonhakuiset keskenkasvuiset vanhemmat.
Pisti miettimään.
27. lokakuuta 2008.
Päivä jälkeen vaalien. Taas on luvattu auttaa ja tukea lapsiperheitä ja paljon muutakin hyvää ja kaunista on luvattu.
Katsotaan nyt sitten, miten asiat ovat vuoden päästä.
24. lokakuuta 2008.
Eilen hammaslääkärissä. Hammaslääkäri piti esitelmää siitä, miten vanhemmat voivat välttää omien bakteeriensa levittämisen lapsiensa suuhun. Ei samoja ruokailuvälineitä, ei nuolasta lapsen jäätelöstä, xylitolipurkkaa pitää mussuttaa ja hampaita pestä aamuin illoin.
Se onkin hyvä neuvo, sillä paikallisessa terveyskeskuksessa ei ole hammaslääkäriä. Avoimiin paikkoihin, siis työpaikkoihin, ei ole hakijoita. Pitää siis pitää hampaat kunnossa.
23. lokakuuta 2008.
Eilen teimme varmaan syksyn viimeisiä puutarhatöitä. Ville haravoi lehtiä ja tyhjenteli sadevesisaaveja pienen kastelukannun kanssa. Samalla hän ihmetteli, kun isä putsasi vesirännejä. Sellaista se on, omakotiasujan päivä.
22. lokakuuta 2008.
Vangin päiväkirjasta
Kävin vartijoiden kanssa kävelyllä. Ilmeisesti kävelystä on annettu erilliset ohjeet Geneven sopimuksessa, mutta ainakin kävelimme pitkän matkan pitkin kylää.
Ohitimme myös keskitysleirin, jossa oli runsaasti kohtalotovereitani. He olivat vartijoiden ankarassa valvonnassa, vaikka vartijat mukamas vain juorusivat keskenään. Mutta heti kun yksikin vanki lähestyi aitaa, nappasivat vartijat karkulaiset oitis kiinni. Hän joutui suorittamaan työrangaistusta pihakeinussa.
Lähetin kohtalotovereilleni salaisia viestejä. Pari haalariasuista vankia ymmärsi viestini ja heilutti takaisin.
Ulkoilun jälkeen minut palautettiin yksityiseen vankilaani. Sain vettä ja leipää. EIämä on kovaa. Olen jo selvittänyt pääoven lukon mekanismin toiminnan. Odotan vain sopivaa hetkeä…
21. lokakuuta 2008.
Kävimme eilen äänestämässä ennakkoon. Villellä oli yllään oranssi anorakkiasu. Kotipihasta hän otti mukaansa pienen kimpun sinisiä kukkia ja käveli kimppunsa kanssa kylän läpi. Pieni, kohta kolmevuotias poika voi vielä kävellä kylällä kukkakimpun kanssa. Pian hän on pari vuotta vanhempi eikä taatusti kanna kukkia minnekään. Niin se alkaa, äijäksi kasvaminen. Pienen pojan herkkyys alkaa vaihtua pikkumiehen touhuihin. Jo nyt tuntuu olevan mahdotonta ostaa vaateita, joissa ei olisi pääkallon kuvia. Mitä mahtaakaan vaatteissa olla parin vuoden päästä. Mutta vielä Ville kantaa kukkia. Onneksi.
En tiedä miksi, mutta minulle tuli haikean surullinen olo.
20. lokakuuta 2008.
-Missä Villen kirje on?
Aamurutiineihin kuuluu postin nouta postilaatikosta. Onneksi posti tuo suoramainontaa, niin Villekin saa ”omia” kirjeitä, joita avata.
17. lokakuuta 2008.
Sadepäivä. Sadetakki ja sadehousut päälle ja ulos kävelemään ja hyppimään kuralätäköissä. Sää ei ole koskaan väärä. On vain väärät varusteet.
16. lokakuuta 2008.
Kävimme eilen Raision Biltemassa, joka on todella lapsiystävällinen kauppa. Siellä on parikymmenen metrin pituinen testirata, jossa voi ajalla polkuautolla, polkupyörillä, koeistua sähkömopon ja sähköauton. Ville oli testiradasta aivan innoissaan.
15. lokakuuta 2008.
Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään. Taas riittää lapsiperheillä ystäviä. Jaa, mutta kun on se taantuma tulossa. Jospa kolmas sektori hoitaisi noi mukulat. Just joo.
14. lokakuuta 2008.
-Ville sleijaa.
Onkohan noissa tietokoneohjelmissa jokin lapsen logiikka, kun kaksivuotias osaa käyttää Paint-ohjelmaa melko sujuvasti. Osaa vaihtaa työkaluja ja värejä. Ville suosikki on spray-työkalu, jolla poika piirtää graffiteja tietokoneen näytölle.
-Ville piirsi kellon naaman. Kello on neljä.
13.lokakuuta 2008.
Hiekkalaatikko. Kaikki lapset pitävät hiekkalaatikoista. Vesihana. Kaikki lapset pitävät vedellä leikkimisestä ja vedellä lotraamisesta.
10. lokakuuta 2008.
Ville laittoi lastenlevyn cd-soittimeen.
-Hei, tämä on sama laulu kuin on lorukirjassa.
Ja totta oli. Levylta tuli Oravan pesä -laulu. Sama, jota oli luettu lorukirjasta.
9. lokakuuta 2008.
Tänään oli päivän ohjelmassa Villen lempipuuhaa eli ruuanlaittoa. Ville sekoitti hienosti makaroonilaatikkoainekset. Sitten laatikko uuniin, ja nam.
8. lokakuuta 2008.
Parin reissupäivän jälkeen tänään vietetäänkin kotipäivää katsellen pihapuistoa putoavia lähtiä.
7. lokakuuta 2008.
Ja epävirallisen puoluepoliittisen ilmapallobarometrin tulokset: kaummin katossa pysyi vasemmistoliiton pallo. Kokoomuksen pallo meni ylös-alas ennen kuin laskeutui lattiaan. Nopemmin lattiaan valui säästönpankin pallo ennakoiden taloudellista tilannetta.
6.lokakuuta 2008.
Ilmapallopäivä. Ville oli eilen Liedossa Mikkelinmarkkinoilla, jossa oli tietenkin vaalikojuja, joista jaettiin lapsille ilmapalloja. Jee. Aamulla oli lastenkirkko ja iltapäivällä oli vielä Aurassa jumppis. Olikohan jo liikaa ohjelmaa.
3. lokakuuta 2008.
Ville oli eilen Kyrössä jumppaamassa kotilasten jumppatapahtumassa. Kivaa oli.
2. lokakuuta 2008.
Ville nouti eilen mummolasta vanhan keinuhevosen, jolla itse ratsastin 40 vuotta sitten. Kohtuullisesti oli hevonen selvinnyt vuosikymmenien ratsastuksesta, sillä se oli ollut perhepäivähoitajan käytössä varmaan pari vuosikymmentä.
Keinuhevosratsumieshiä jo toisessa polvessa, siis.
1. lokauuta 2008.
Olisi kiire lähteä reissuun. Ville avaa tietokonetta kaikessa rauhassa.
-Ville kirjoittaa vaan ihan yhden työjutun, poika ilmoittaa.
No niin. Siinä se sitten tuli vastaan. Oma kommentti. Sen siitä saa, kun tekee töitä kotona.
30. syyskuuta 2008.
-Tuossa on Villen kirjain.
Ville näyttää kirjasta v-kirjainta. Sitten hän näyttää l-kirjainta. Muutkin kirjaimet osuvat kohdalleen.
-Mikä sana tulee, kun siinä on v, i, l, l, e?
-Kissa, Ville vastaa. Ja nauraa päälle.
29. syyskuuta 2008.
Poika laittoi nallelle iltavaipan yötä varten. Kestovaippa meni sutjakkaasti kiinni. Imukin muistettiin laittaa vaippakuoren sisään.
Ihan selvää hoitoviettiä siis. Mutta kyllä autoillakin ajetaan ja junalla ja sähköporakone kiinnostaa kuin ennenkin.
Tutkimusten mukaan miehen testosteronitaso laskee, kun hän hoitaa lasta. Mielenkiintoista. Ehkä poika oppii näkemään maailman kahdesta suunnasta, miehen ja naisen näkökulmasta raja-aitoja kaataen.
26. syyskuuta 2008.
Kaikki lapset pitävät hiekkalaatikoista. Niin Villekin. Tosin Ville rakentaa pyradimeja eikä hiekkakakkuja.
-Pyramiitit ovat Egyptissa. Sinne linnut lentävät talvella.
Kaikkea se vekara tietääkin.
25. syyskuuta 2008.
-Mikä on varpu?
-Se on ohut oksa.
-Mikä sitten on varpunen?
-Se on lintu…hetkinen, sehän on oikeasti sama sana.
Ville hahmottaa maailmaa sanojen kautta niitä maistellen.
24. syyskuuta 2008.
Kauhajoen tapahtumien takia meillä on tänään mediasulku. Lapsi saa olla lapsi.
23. syyskuuta 2008.
En-kielen päivä. En syö aamupuuroa. En mene pissalle. En lähde muskariin. En tee mitään.
22.syyskuuta 2008.
Onkohan pojassa pomon vikaan.
Muskaritalon pihalla kasvaa vanhoja hopeapajuja. Villen ikäinen pikkupoika oli kiivennyt puuhun. Ville seisoo puun juurella.
-Uskallatkos hypätä sieltä, Ville kysyy ihan vipittömästi.
-Siellä on juuria, poika vastaa.
Perheuinnin jälkeen Ville seisoo pukuhuoneen penkillä ja hoputtaa uimakaveriaan.
-Juokse, juokse.
Siis selvää piällysmiäsainesta.
19. syyskuuta 2008.
-Miten näitä laitetaan korviin?
-Mitä laitetaan korviin?
-Näitä marmorikuulijoita?
Ville oli selannut Bilteman luetteloa, jossa oli marmorikuulien kuva. Ville kysyi, mitä pallot ovat, ja hänelle oli tietenkin vastattu, että marmorikuulia.
18. syykuuta 2008.
Eilen oli mielenkiintoista nähtävää kylällä, kun Destian miehet kaatoivat vanhoja koivuja tien vierestä.
-Sahalla oli joku mies. Oksat putosivat itsekseen kuorma-auton lavan sisään, Ville muisteli.
Kaksi miestä oli nostolavalla ja he karsivat koivut pystyyn, jonka jälkeen koivut pätkittiin suoraan kuorma-auton lavalle latvasta alkaen. Ville oli vaikuttunut näkemästään.
17.syyskuuta 2008.
Mitäpä lapsi lukisi aamupuuropöydässä? Aamupuuropöydässä ei hyvän käytöksen kirjan mukaan saa lukea mitään, mutta säännöistä tulee poikettua, että puuro menisi masuun. Yksi hyvä kirja on Biltema-luettelo. Siinä on satoja sivuja ja paljon kuvia. Tänäkin aamuna tuli käsiteltyä autovahat sekä moottoriöljyt. Radio-ohjattavista autoistakin tuli paljon keskustelua.
16. syyskuuta 2008.
Mitä voi syksyllä harrastaa, kysyi Hukkaputki-ohjelma neljännesvuosisata sitten. Voi haravoida lehtiä. Tyhjentää kompostia. Nostaa perunoita. Hyppiä lätäköissä. Ihmetellä keltaisia lehtiä. Kysyä, minne linnut ovat lähteneet. Sitä voi syksyllä harrastaa.
15. syyskuuta 2008.
Koska Legot muuttuivat? Muutama vuosikymmen sitten Legot olivat vain yksinkertaisia palikoita, joista saattoi rakentaa sen, mitä mielikuvitus mieleen toi.
Sitten tulivat hammasratas-Legot. Niillä saattoi tehdä vesimyllyjä, helikoptereita ja jos vaikka mitä vehkeitä.
Nythän Legot ovat valmiita leluja. Miten niillä leikitään? Minne unohdettiin mielikuvitus? Eihän tässä näin pitänyt käydä.
12. syyskuuta 2008.
-Ville kirjoittaa höpösanoja.
Ville osaa jo sujuvasti avata vanhan kannettavan tietokoneen, avata sieltä powerpointin ja sitten Ville kirjoittaa sinne höpösanoja. Jotain sanoja Ville jo tunnistaakin ihan oikeasti kuten oman nimensä kirjoitettuna.
Mutta pitäähän sitä liikuntaakin harrastaa. Jalkapalloa potkitaan pihalla. Ville on umpivasuri. Pöytyä on pesäpallopitäjä, mutta ainakin superpesiksen finaaleista päätellen siinä lajissa tapellaan enemmän kuin jääkiekossa. Ei siis liene meidän perheen laji se.
11. syyskuuta 2008.
Naapurin sedän punainen traktori kiinnostaa Villeä kovasti. Vehkeessä on pieni kauha ja iso kauha.
-Traktori kaivaa hiekkaa ja tasoittaa, kaapii ja kauhoo, Ville tietää.
Varsinainen traktorimies.
10. syyskuuta 2008.
Ihmeellistä, miten lapset oppivat. Ville on saanut käyttää kannettavaa tietokonetta omanaan nyt muutaman viikon ajan. Nyt Ville osaa avata koneen, käynnistää sen, avata ohjelmia, joista lempiohjelma on Poverrrrpoint. Ja sitten Ville avaa peliohjelmia, kuten flipperin ja pasianssin. Sormihiiren käyttö onnistuu hyvin. Siis aivan ihmeellistä.
9. syyskuuta 2008.
Kehittyykö lapsi hyppäyksittäin? Äkkiä huomaan, että poika puhuu täydellisin lausein ja kipittää ympäri huushollia toimittamassa äidilleen asioita. Taaperosta on tullut pieni poika.
8. syyskuuta 2008.
Aurassa oli eilen ensimmäinen jumppistapahtuma. Esimerkkiä on otettu Turun Liikunnan ihmemaa -tapahtumasta. Lapset pääsevät ilmaiseksi koulun liikuntasaliin touhuamaan erilaisilla välineillä.
Villen ehdoton suosikkilaji oli hyppiminen vaahtomuovipatjalla. Hienoa. Lisää tällaista.
5. syyskuuta 2008.
Yö. Katuvalot ovat jo sammuneet. Yövalon himmeä valo luo pehmeitä varjoja makuuhuoneeseen. Pieni mies nousee istumaan. Hän tuijottaa herkeämättä vieressä nukkuvaa isäänsä. Isä herää.
-Pissahätä, kuuluu heikko kuiskaus.
4. syyskuuta 2008.
-Se vanha pissa nukkuu, nukkuu, nukkuu.
Ville on jo niin iso poika, että osaa väännellä laulunsanoja uusiksi. Tiedä sitten, onko tuo hyvä taito. Sitten Ville tahtoo antaa pusun, mutta pusun sijaan pärisyttää toisen poskea ja nauraa päälle.
Huumormiehii…
3. syyskuuta 2008.
Ville kirjoitti Ville. Poika naputtaa vanhalla kannettavalla tietokoneella PoverPointtiin sanoja. Ville-sana ei mennyt ihan oikein, sillä se oli kirjoitettu muotoon VXXKK, mutta ainakin v-kirjain osui kohdalleen. Poika taitaa hieman liian pieni leikkimään tietokoneella, mutta toisaalta, tietoteknistä osaamistahan nykymaailmassa tarvitaan.
2. syyskuuta 2008.
Ville on kiinnostunut sanoista. Sanoja pitää jo kirjoittaa tai sanojen merkityksiä pitää piirtää paperille vaikkapa aamupuuroa syödessä.
Ville halusi, että piirretään nälkä.
Minkä näköinen nälkä on?
-Nälkä on iso kuutio.
1. syyskuuta 2008.
-Pöhkö sinä olet!
Ville oli käymässä lietolaisen maatilan avointen ovien päivillä. Eläinsuojaan oli kasattu olkia, joissa lapset saivat temmeltää. Ville olisi asiallisesti halunnut viedä olkia vasikolle syötäväksi, mutta muut lapset heittelivät olkia toistensa päälle. Ville ei moista ymmärtänyt ollenkaan.
-Pöhkö sinä olet, Ville totesi itseään pari vuotta vanhemmalle tytölle.
29. elokuuta 2008.
Syksyinen sadepäivä. Onneksi on duplot. Joista pieni mies voi rakentaa ”asuintaloja” ja ”iso-iso-kirkkotaloja”.
28. elokuuta 2008.
Ville tapasi eilen Kyösti-nimisen pojan.
Ville maisteli Kyöstin nimeä, jota hän ei nimeksi edes hahmottanut. Poika mietti ja mietti, mutta ei ymmärtänyt. Niinpä Ville kysyi: mitä se kyöstää tarkoittaa?
Ville luuli, että Kyösti oli kyöstänyt jotain, joten hän kysyi, mitä verbin perusmuoto ”kyöstää” tarkoittaa. Imperfekti kyöstää-vernistähän on kyösti.
27. elokuuta 2008.
Ville aloitti eilen muskarin syyskauden. Ville soitti rytmisoitinta, lauloi ja leikki. Muskarin jälkeen Ville keksi, että pihalla on leikkikenttä. Siellä piti kokeilla kaikki välineet. Mutta jännintä oli puuhun kiipeäminen.
26. elokuuta 2008.
Pienen ihmisen maailmassa on järjestys. Se järjestys on sama, mihin pieni ihminen on elämässään ehtinyt tottua. Se on kodin järjestys. Niinpä pienetkin poikkeamat kodin järjestyksessä saavat pienen pojan toteamaan, että asiat ovat väärin. Riittää, että peitto onkin toisin päin kuin tavallista, se on silloin väärin. Rutiinit tuovat turvallisuutta.
25. elokuuta 2008.
-Isi avasi juuston väärin. Tuossa on tarra. Juusto avataan siitä.
Nyt se siis alkoi. Ville neuvoo, miten Arlan juustopaketti pitää avata oikein. Pakettia ei avata päästä vaan pitkältä sivulta. Juustopaketin kiinnitystarrakin on pitkällä sivulla. Sitäpä isi ei huomannut vaan luuli tarraa hintalapuksi.
Nyt siis alkoi. Nuorempi polvi on vanhempaa viisaampi.
22. elokuuta 2008.
Ihmeellistä. Ihmeellistä on totutella pyykittömään aikakauteen. Ville ei käytä enää vaippoja. Vielä muutama viikko sitten arkirutiinia oli pyykätä kestovaippoja. Nyt pyykkäys on vähentynyt huomattavasti. Yhtenä päivän Ville vain totesi, että vaippoja ei tarvita. Nyt poika ilmoittaa, milloin on pissa- tai kakkahätä, ja sitten mennään kiireen vilkkaa vessaan istumaan lastenrenkaalle. On se ihmeellistä, tuo lapsen kasvaminen.
21. elokuuta 2008.
Ville osallistui eilen Pöytyällä Hippokisoihin. Koska Villellä on pitkät hiukset, sijoittivat toimitsijatädit Villen tyttöjen sarjaan, josta tämä kuitenkin diskattiin. Sitten Ville sijoitettiin oikeaan, pojat 2004 syntyneet ja nuoremmat -sarjaan.
Ville on selvästi kehittynyt viime vuodesta. Vuosi sitten Ville taisi olla jumbosijalla. Nyt hän oli kunniakkaasti kahdeksas, kun sarjassa oli noin tusinan verran viikareita.
20.elokuuta 2008.
Ähäkutti. Ähäkutti. Ähäkutti. Ähäkutti. Ähäkutti. Ähäkutti.
Ville on oppinut uuden hokeman. Mutta mistä?
19. elokuuta 2008.
Olympiakuumetta. Eilen Liedossa olivat Jäätelökisat. Satoi vettä. Eipä osallistuttu kisoihin, oli liian märkää. Eipä tarvitse selittää, miksi 40 metriä ei kulkenut eikä pallo lentänyt. Lasten urheilu on leikkiä ja leikki ajaa joskus ohi urheilun. Ainakin lapsilla.
18. elokuuta 2008.
Ukkosti.
-Isälumiukkonen rakentaa majaa äitilumiukkoselle ja lapsilumiukkoselle, oli Villen selitys luonnonilmiölle.
Elokuun 8. päivä 2008.
Oivallus. Villen kasvoista näkyi, että nyt hän oivalsi jotain. Ville istui vessanpöntöllä, jossa oli lastenrengas. Kakkahätä kuulemma oli. Neuvoin ponnistamaan. Ja ihme tapahtui: kakka tuli. Selvästikin Ville keksi, että ponnistamisen ja kakkaamisen välillä oli jokin yhteys. Kaikki tässä elämässä on opittava.
Elokuun 7. päivä 2008.
Teräsbetonia. Ville sai mummulta Kotijäätelö-autosta saamansa mainoskampanja-cd:n, jossa on Teräsbetonin kappale. Nyt Ville pyytää soittamaan ”Sotalaulua”. Ei nyt tainnut olla ihan loppuun saakka mietitty mainoslevy Kotijäätelöltä.
Elokuun 6. päivä 2008.
Eilen alkoi uintikausi Loimaan uimahallissa. Ville polskutteli lastenallasta päästä päähän plötköpötkö kainaloiden alla. Vähän vielä piti isin ja äidin auttaa pinnalla pysymisessä, mutta ei enää paljon.
Elokuun 5. päivä 2008.
Maalaispoika oli eilen kaupungissa. Hän tutustui Turun yliopistoon, Kansalliseen kirjakauppaan sekä Turun tuomiokirkkoon. Illalla Ville onnellisena muisteli, miten hän sytytti kirkossa kynttilän. Pienelle ihmiselle riittävät pienet elämykset.
Elokuun 4. päivä 2008.
Päivän viisaus taisi olla eilisen Hesarin yleisönosastossa. Siellä ihmeteltiin, miksi vanhemmat eivät ota oppia kehittyneiden nisäkkäiden kasvatustavoista. Pitäisi esimerkiksi katsoa, miten simpanssiäiti kurittaa lastaan.
Ei niinkään huono idea…
Elokuun 1. päivä 2008.
Kyllä vaan, pissajutuilla pitää jatkaa. On se ihmeellistä, että pieni ihminen hoksaa, että on pissahätä tai kakkahätä ja miten silloin kuuluu toimia. Ihmeellisintä siinä on se, että nuo taidot pitää opetella.