Pirtua ja pikkupappi -näytelmä aloitti Liedon kesäteatterin toiminnan vuonna 1998.

Turun Sanomat ei sitä arvostellut, mutta esitteli kuitenkin.

Julkaistu verkkolehdessä 6.6.1998 20:40:07

Vanhalinnassa hypitään kesään

TS Lieto

PIRJO VISMANEN

Saapas nähdä, mitä löytyy tanssiväeltä tänä iltana, kun Liedon Vanhalinnassa vietetään kesäpäivää.

Kesällä 1929 lääninpoliisi keräsi tanssiväeltä tavanomaisen saaliin: yhden browningin, tussareita, useampia puukkoja tahi puntareita, heinäseipäitä, kirveenvarsia sekä koivuhalkoja. Ynnä varpusia, se on peltisiä juoma-astioita, joilla oli väkijuomia.

Näin uutisoi paikallislehden toimittaja Sivunen rakkaan kotipitäjänsä suvihuveja Liedon kesäteatterin uutukaisessa nimeltä Pirtua ja pikkupappi.

-Tarjoamme puhdasta komediaa, jossa ei tyrkytetä mitään, sanoo ohjaaja Onneli Wäck – ja muistuttaa sitten, että näytelmän on kirjoittanut lietolainen toimittaja Pekka Remes. Oivaltava katsoja saattaa siis saada näytelmästä irti vaikka mitä…

Historiallisen Vanhalinnan kartanon mailla esitettävä näytelmä on ajankuvassaan tarkka. Puvustuksesta vastaava Sanna Eronen lähti urakkaansa arkistojen kautta; vanhoista lehdistä piirtyi aika, jolloin vaatteet jos mitkä kielivät kantajansa sosiaalisen aseman.

20-luvun pukujen löytäminen oli työn takana, mutta lopulta vain lippalakit jäivät saamatta.

-Alusvaatteetkin ovat aitoa 20-lukua. Se helpottaa rooliin pääsyä, Eronen tuumii.

Vanhalinnassa museoavustajana työskentelevä Eronen korostaa, että ainuttakaan museoesinettä näytelmässä ei käytetä. Rekvisiitta on jalosieluisten ihmisten seurueelle lahjoittamaa tai lainaamaa tavaraa – tai rahalla hankittua, kuten armeijan varastoista löytynyt sentraali.