Tälle sivulle on koottu pienen tytön ajatuksia maailmanmenosta.
Perhe oli käymässä Turussa jouluostoksilla. Samalla reissulla poikkesimme Turun tuomiokirkkoon. Kun kävelimme kirkkoa ympäri, ohitimme Mikael Agricolan patsaan.
—Setä näyttää takapuolta, Verna hihkui, kun ohitimme patsaan takaa.
—Sukat ovat jalkojen makuupussit, keksi Verna pukiessaan.
Verna mietti elämän syvällisiä kysymyksiä.
—Iäisyys on monta huomista, Verna pohti.
Verna hahmotteli sukulaisuussuhteita.
—Sinä olet maailman paras äiti. Ei osteta meille muita äitejä.
Verna tutki wc-pönttöä.
—Pönttö on oikeastaan hyvä keksintö, kun sinne mahtuu paljon kakkoja ja pissoja.
Lapset katselivat isän lompakkoa, jossa oli myös äidin valokuva.
—Sinun avionaisesi on lompakossa, lapset ilahtuivat.
—Minä olen isompi kuin Ville, Verna mietiskeli.
—Kun minä ojensin käteni, niin minä yletyin Villen päähän.
Lapset olivat mummulassa vierailulla. Kotiin lähdön aikaan lapset riehaantuivat esittämään erilaisia rooleja, eikä pukeutumisesta tullut mitään. Isä patisti lapsia rauhoittumaan ja pukemaan ulkovaatteet päälle.
—Tässä Pekka Remes esittää lapsia komentavaa isiä, Verna keksi ja alkoi esittää isää.
Perhe kuunteli aamiaisen aikaan Yle Radio 1:stä aamuhartautta.
—Isi, sammuta radio. Minä en pysty keskittymään, kun kuuluu tuollaista höpinää.